Petkutusjuttu taiteilijapiireistä.[Ein Betrug über Künstlerkreise.] Kirj.[Verfasser] R. Rawitz.
(Maaseudun Sanomain suomennos.) - Jatkoa.{Fortsetzung]
in: „Maaseudun Sanomat” vom 18. und 20.05.1921
O E vcrmssauspäivä Pariisissa. Salongeissa tungeksi yleisöä tahtoen. heittää uteliaan silmäiksensä tämän vuoden taulu näy tte 1y n ensi päfiväisä tauluiskntpien. teli teili jafci teoksiin. Kaikkialla näkyi hymyileviä ja iloisia kasvoja sekä kuului naurua- ja puheensorinaa. Arvosteltiin jo tervehdittiin 1 tuttuja hymyinä:’,ia. K rikki eivät kirit enkä ay. niinet ykiä huolettoman ja iloisen näköisiä. Niinpä kaksi miestä, jotta juuri olevat olleet katselemassa taideteoksia, näyttivät olevaa» hyväkin happamennäköiaiä as-’«.tesrrr» juuri portista ulos. Heillä oli kuluneet takit ja suuret pehmeät‘¦Ateilijahatut, mistä päättäea olivat taiteilijoita. Semmoista rasvaamista! sanoi toinen mies semenoteta. rasvaam?s‘ad Holhousta, ef muuta fam ¦•eVcVfiä holboutst». rakas Ernest. Joka ainoa siman tauluistasi on paljon larwkk-wmipii kuin koko «¦rJonllci. ?smtn joka-Hifnoa oivallSnen ctt arvoltaan p?äravatrni k"'in koko tuo moskaskam teolla sisällä. Mitä varten trfnS ele» ti vt tut'k’mut InTrjmerecn vuotta, suuria mestareita? Jäljeircääyt ja apinoinut Tuhmia. Velaisquesia, RembrandltSa ? S : tä varten vam, että yhden «Hjtoan joka tuakftn on suuruinen, saan luvan esittää tässä näyttelyssä. Sitä vartun, että saisimme kuolla nälkään. Muumi herra, joka oli jonkun aifcaa kävellyt tafcteilitpim jäljessä ja kuunnellut h«däi» keskusteluaan, asioi nyt esille tervehtien kohte!saatti ja esitellen; Fedor Vhciwow Moskovasta. Molemmat taite il i jät nostivat vähän hattuaan. Eikö totta. minulla on kunnia tavata herroja Alfons o Bar. teauta ja Ernest Pkoyiablea ? Aivan oikein tunnette ssi» meidät? Enkö tuntiisi nfe eteviä mestareita? Koskette letkkfcS. hyva herra. Tähän asti olemme olleet jotenkin tuntema {tornia. Minä tunnen herrat hyvinkin. Olen nähnyt se jäljennökseni, jonka herra Alfonso on mrlalanmit van Dycteai „Karl I ;stä” piirikunnan museoon Bordeauixresa, iia 'tunnen myöskin herra Emestiax reippaat skteit. Näytätte oloaan östan perillä. HahtapF.o herra käyttää ehkä meitä jolfajkin tavoin pakvelukSäekseen ? Kyliä vaan. Olen harras taiteen ystävä, ia ihaillen varsinkin vanhoja mrescareita. Hahiaittekso vaitristaa muutamia jäljennöksiä mi vj i le? fael? lija? Si3.irt!ffßrja"a‘ tnfelihjmäilä herra herra Vladinow. Hyvä, issis kriksilfjTOmentä jäljennöstä jokaisesta maksan 1.500 frangia, mikä Inisee 30,000 frangia. Ilolla. ¦— Mutta minulta on, ymmärrettävästi, eräitä ehfoij’, esitettävä, nä. Enoksikin ei työ saa kestää kovin katuvan. Jos olen oikein ahkera, luulen saavani! valmiiksi kinusi kappaletta vuodessa. Jr. te yhtä monta, herra Ernest? Voittehan? No, siitenpä saamme jäljennökset valmiiksi kahdessa vuodossa? Niin, kaksikymmenitä taulua iävaiit valmiiksi» Hyvä. Mutta sitten on vielä muuan tornien ehto. En asu Moskovan kaupungissa, vaan maalla. Kotr-nvnii vie räikeä joukko aatelismlthiä myöskin sanriruhtimita on vieraiiftenii joukossa. Nämä herrat eivät ole mitään asSianitumtijoita, ja minä t äänien näyttää heillä mteluumm;• -. ajlkuperäisiä —; ymmärrättehän? Emme oikein, herra VladE • Hyvin yfafin*nerta-isfei. Te ette jäljennä aivan orjallisesti, vaan maa-laa-tte uusia twlifja vanhain mevarien mitkään, heidän tökotapojaan jäljitellen, heidän värejään . Jahpö, nyt ymmärrän. Ja sitten sanotte te vihaisille ystävillenne että no ovat peUkkiä alkuperäisiä? Oikein, vain pientä viatonta peitosta. onhan lupa tehdä itsensä jonkun verran huomatuksi ja mielenkimtoiisieksi. Luonnollisesti! tulette ne saa manin. Kaksikymmentä väären- Keskiviikkona !5 p. to nettyä altour.erSistä, joita ci voida eroiltua oikeista. Aivan oikein. Ja se voi käydä päänsä ? Erinomaisesti!. Vanhala kangasta, hapera® väriä, vähän nokea ja hiiltä ja> maalaukset ovat tain uusia anteeksi, kuten, vanhoja, tarkoitan. Juuri »iin, mutta sen «Henkiä täytyy jäädä meidän koskiseksi —¦ muuten syntyisi siitä häväistysjuttu. Minä lisään vielä 5,000 frangia hyvän tuloksen saavutettua. Käy päinsä. Te kai maksatte jotakin etukäteen? Maikissa 1000 frangSa kuukaotd-assa ja lopun sitten, kuu jätätte viimeisen taulun. Oivallista. Osoitteenne.? Hotel du Nord, paroona Vlädiraow Moskovasta. Herua nosti kohteliaasti korkeata hattuaan ja taiteilijat samoin pahroeStä hattu jaan. Au revoir, hyvät herrat. Au revoir, herra paroon^ * f Kauniina kevätpäivän aamuna kolme vuotta edelläkerrotun tapahtuman jälkeen, oli suuri höyrylaiva „Kaiscr Karl” Eddystonen iosstomajakan kohdalla Englauun etelärannikolla. Melkein kaikki matkustajat tarkastellet tuota mielenkffotoisbai rakennusta, joukossa myös Harry Behnömnt, muuan mi. rairrfiljonitoko, kotoisin Chicagoilta. Hän riistani poltellen havaranasikaariä ja vähanpäästä ma:4tellen lasistaan vanhaa sherryä. Muuan herra, joka seisoi hhr-ni läheisyydessään, satusi äkisti kaara, nähtäessään survaisemaan alas hänen sherry-pullonsa. C Pyydän tuhannesti anteeksi, samea hän tarjoilija, uusi sherrypullo tälle herralle. - Se on samantekevä, pullo op jo melkein tyhjä. Tarjoilija, ei tarvitse tuoda uutta. —Mutta minä pyydän joka ta'. paoksesi teetä ottamaan vastaan uuden, sillä minä tahdon aina hyvittää tekemänä vahingon. Minä muuten oton oikea onnettomuuden, lintu. Minun on kerran pitänyt maksaa 2000 dollaria meidän ra 1 - hassamme eli kuten rahaa siellä määriteltiin 10,000 pesetaa vanhin, gonkorvausta. _ r Se oli varmaankin Espanjassa, koska summan: mainilssittja se.n matan rahassa. ’ ' ' ' -.—---a» Aivan oikean, se oh Espankassa'. Satuin sateenvarjoni kärjellä sysäämään muutamaa taulua vain sen aiasyrjään, joka vahinko olisi varmaankin ollut kirjattavissa parilla kolmella siveltimen vedolla, mutta nisulle esitettiin raaterttu vaatimus ja minun oS se ’ maksettava. Se oli vaarnaankin joku Ra- Ei, vaan muuan Kiiibeira, espaim alainen mestari kabdsksaaoeltat ote ta vttasii'. da I ta. —Herra on varmaankin taiitei. En, en läiiftiaäm, mutta minä ratesta-n taidetta ja nautin siitä kaikkialla, meissä siihen olen tilat«uudessa. Vahriiko vain. etter ola varakas voidakseni osteta tauluja» Jos oksin rikas, olisi koko huvilani täynnä vanhojen mestarien teoksia. Te ette ole arrrrffcdaipan, trfkäli voin päättää torosfcukses* tamne. 0100 irlantitoiinon, mutta olen a«rmt kolm-eksimmentä vuotta Pae nimissä. 1,-ouvre pitää mitma vankin aaro. Niin, 1.0-uvreen mahttru pation h muru kala niitä Tiziamsat ja RafainVa. Ja sitten ne otvalffset yksttyiset galleriat. Mutta ne ovat useimmille» pwitemta#tomia. Niin, jos vpf-n olisi rahoja, voisi: aivan vähäpiitöisiimmällä summalla haafckia itseh-een fhonia teoksia. Nftnkö luulette? Missä esi* merkiksi ? | Panisi? s a iät myöskin vanhoissa itaV a laisi sisä palatseissa. Kaiinf-rrmi,3rs koktoeVnon mitä ko«« kassi ennen tai sen jälkeen olen ta. vaunut, näin rmnitaniäa v musta- sitten mimtrtmasqa espanja kusessa kauPun-pissa- lähellä Granadaa. Se oK muuan vanha l ! «na. jotenkin rappeutumit. Siitä huolimatta mahtui siihen suuri joukko ihanan kauniita vanhoja tauluja-. Luilleni, että sieltä oksi vanut oistaa jotenkin vähäisellä rahamäärällä suuresi joukon varhac-n mestarien tauluja-. Hyvin mielenkiintoista. Missä se on? Ovejtari oli paskan nån!, koilliseen Granadasta. Sinne imatk-S kesti dii-ligetrsdlä tunnin verran. Mutta a-n.k-ksi h »-ra. vaimoni kutsuu nukuta. Scberry sallittehan» —? Ei millään ehdolla. Cood mornmg, sir. > Jatket Muutamia päiviä myöhemmin nousi maihin Oportossa mr Harry Belmount ja kuusikymmentä tuntia sen jälkeen seisahtuivat miljoonikon vaunut Ove junassa Sierra Nevadan juurella. Varovaisena miehuyiä ja kuultuaan paljon puhuttavan espanjalaisten ryövärien rohkeudesta ja häikäilemättömyydestä kirjatta hän majatalon päiväkirjaan nimekseen mr Smidt, kauppamaäkustaja. Sellaisena soitti hän kohta portille, joka johti kurjan vanhaan rakennukseen, mutta kantoi silitä huolimatta linnan komeaa Tiimeä. Vanha nariseva palvelija aukaisi. Hän selitti hyvin puutteellisella englannillaan, ettei haluluga-lleriaa voida nähdä. Siitä on jo useampia vuosia, kun kreävinna on sallinut sisäänpääsyn vieraille. Mr Ssmidt- Belmount oli liiaksi maailmanmies antaakseen sellaisten selitysten tyydyttää itseään. Kultainen kädenpuristus aukaisi hänelle linnan ovet, ja nyt mäki hän ihmeekseen kahdeksantoista maalarimestarien kuuluisinta helmeä edessään: Murillon, Gilorgionen, Corregion, Palmas’in>, Tizianin, Rubecsiro, Rembrandt.in y. m. teoksia. Osa tauluista oli niin huolimattomasti pidelty, että kehyksetkin olivat osaksi rikki. Kukaan ei varmaankaan ollut huolehtinut kokoelmasta. Siitä huolimatta oi* se mielenä iwtoi| nen, ja varmaankin miljoonsien arvoinen, vaikka olikin joutunut unohduksiin. Mr BHmoun.t palasii Madridiin taävuttaakseen sikäläisen museon johtajan muka.pmsa Ovejunaan tarkastamaan tauluja. Mutta yht’äkldä jehtuS hän;die mieleen, ettei tuo I herra disikran mukaan otettava, ' vrtlä vähemmän neuvctiäwtaijaiksd, koska hän tuliisi pidättämään aarteet Espanjoin valtiolle ja toimittamaan Vellon, ettei aimoaitidbaart tuumaa maalattua kangasta salisi viedä maasta. Sen vuoksi sanoi hän johtajalle, että oli joku aika sitten hankkinut itsellekin pari taulua, jotka lähettäisi hänelle tarkastettavaksi, jos hän) suostuisi ottamaani tie vastaan. | Don Alvarez de Mandoza y Palabrats-Langranija suostui heti ja pyysi nähdäkseen tauluja. Nyit matkusti mr Belmount takatifsin Ove junaan, jossa hän sai fcävdä pftkiä neuvottnluja vianhan palvelijan Esteban kanssa. Mr Belmount koette!* taivuttaa Estehnoia lataamaan händlle pari pienöntS taulua, mutta tämä luonnollisesti mikä jyrkimmän kieltäytyi. Mutta ihminen, luuletteko sritte.n minut joksikin petikuttetjaksi? Tu'n pienen. Corregion tuolta, kaikkein pienimmän taulun kyllä voitte minulle lainata. Minä talletan telille takaukseksi minkä summan i hyvänsä. • Vaikea herra jättäisi vakuudeksi ioo.ooo pesetaa, en sittenkään jättäisi aéwwtatean taulua. En tahdo vanhoina päivilläni saada vanhaan mainetta enkä lähteä vankila-an. Mutta ! hmtw'w. enhän minä ai. okaan varastaa. Tuon taulun takaisin. Haluan ainoastaan lamata se» maleksii. vhdhrt viikon ajaksi. TeHän kreivinänne ei huomaa laonkaan thuhrn katoamista ja minä todellakin talletan teille 100,000 peseta». Virneinkin taittui Estehän ia latn aisti Cnrresfion se tarohttti nimeänä iltana ia mitä suturinta varovaisuutta noudoit taen. Iloissaan rientt nvt mr Belmount aiarteineen Madridiin don A Ivar et in luokse. Mu/seotifohtööri hämmästyi silmätessaän tauluun. S* on oikea, epäilemättä oikea, sanoi hän. Mistä olette sen löytänyt ? Mr Belmount ei auttanut su oraa vastausta, mrafkusti heti takaisin Ove junaan ja jätti taulun takaisin Estehanflfte. Mutta minun täytyy saada vielä toinen näyte. Mahdotonta», herra. Tizäanän omatekoinen muotokuva. Kerrassaan mahdotonta. Bn ersäiä tofetasuiseen halua kokea tätä kuoleman ja omantunnon tuska». Rouva kreivirma huomasi Comecion katoamisen ja minun piti keksiä hätävalheita M tahdo toistamiseen e,nää heittäytyä sellaiseen varanaan kerrassaan mahdotonta. ' : tt' -- ; .‘=fr: Minun täytyy saada tuo Tirfam. Talletan teille minkä sum- Perjantaina toukok. 29 p. f man vain haluatte katsokaa t, tässä on englantilaiseen pantekiia miljoonan parkkiosoitus. . Sellainen paperi? Manille se on vain paperi, en minä sellaisia ymmärrä. Hyvä, sitten voitte saa la puhdasta rahaa. Miljoona espanjalaisessa kullassa taikka frangia tahdotteko? Vanha mies, jrte oli ny* varma oma kohtaisesti saatavasta suuresta palkkiosta, suostui vihdoinkin, ja taaskin pujahti saalis ulos pimeänä iltana mitä suurimmassa sallaisuiidessa. Belmount jätti miljoonan tuhannen frangin sieteleis-sä ja sai pilenen laisen Tizianin mukaansa. Kahdeksan päivän kuluttua olen täällä jälleen, ja silloin op minun saatava puhua kreivimiaime kanssa. Kahdeksan päivän kulutitte mutta .kreivinään puh «lie pääsyä sitä en voi teille luvata, herra. Muutamaa päivää myöhemmin seisoi mr Belmount taas museotirehtöörin edessä ja otti varovasti peitteen pois lainatulta Tiäaniitä. Haluatteko silmältä sitä? sanoi hän ylpeä !’ä vähnpsxämättömyydellä. Se on kaunis Tiztan, Den Alvarez katsoi taulua, naputti ja vieläpä .nuolaisit in sitä. kohautti siliten olkapäitään ja sanoi; Ajanmukaista työtä, mr Bel- mount. Mitä? Eikö ote alkuperäine 5 Ei. ei sinnopäi.nkään? Epämääräinen ja epäily hiipi amerlkälaisein miljoniäcort) aivoihin. Ylimääräinen juna vei hänet heti niin lähelle Ovejunaa, kuin se o'i mahdollista, ja kohta hän setieoi&ht kremimani linna» portilla. Hän jyrist! ja soitti turhaan. Kukaan ei tullut arraamaa» eikä edes näyttäytynyt. Kutsuttiin poliisi, väkeä kokooiv tui, matkailijoita, liikemiehiä y.m., joukossa munan saksalainen taidemaalari Munchenistä. Portti reväistiin, auki ja väkeä tunkeutui sisälle pätkiin käytäviin ja huoneisiin, myös tauluja lieriaan. Siellä olivat kaikki suuret italialaiset», espanjalaiset, flamilaiset y. m. mestariteokset. Saksalainen taiteilija katseli niL tä mielenkiintoisena ja hymyili No ovat hyvin tehdyt, oivallista väkeä me taiteilijat, jotka ime taulut ovat valmistaneet. Mutta ettekö puhuneet myöskin jostakin Corrovioista? Sitä em näe täällä. ¦— Mr Belmount vapisi raivosta Ne roistot, ne kelmit, huudahti hän san ainoan alkuperä teen ovat ne ottaneet mukaansa. Minut on petetty! j Kyllä, arven varmaan, sanoi taiteilija;. Mutta kun tarkemmtß ajattelette mitä merkitsee teille muuan miljoona? Olette saanee* kokea; seikkailun, josta hyvinkin sopii kertoa New-Yorkiin palattuanne, Se on varmaan herättävä paljon huomiota seurapiireissä siellä. Aj«- telkeähän: pimeätä, yötä. kuutamoai, vanha palvelija, tauluja vanhoissa, ränsistyneissä kehyksissä, taustana Sierra Nevada ja yllä Andalusian taivas se kaikki on k ui. lan arvoista. Yankee naurol. Olette oikeassa, mikä on poissa. se en poissa kirstut kelmit! VoTn sanoa hyvästit niille sekä rahoilleni, sen hyvin huomaan. Mutta tämä kallis seikkailu, selostus siitä, jolla saan huvittaa vieraitani siellä New- Yorkissa, miksikä sitä kutsuisin, minkä otsakkeen -sille antaisin? Sanokaa, te herra professori. Ehkä ~taiddhuijausta” —¦ taikka ei, malttakaas: ..Tizianin muotokuva” on parempi. Kiitos! Tulen sillä otsakkeella sitä nimittämään.
— — —